sunnuntaina, toukokuuta 17, 2009

Kirja-arvio: Saarnaajan kilpajuoksu unohduksen kanssa

Torgny Lingrenin romaani Akvaviitti alkaa kuvauksella samannimisen mausteviinan ostosta. Ostaja, Ivar, kiinnittää huomiota naiseen, jolla on herätysliikkeen nuttura. Sen jälkeen viina vilahtaa teoksessa vain muutaman kerran, sitäkin tärkeämmissä rooleissa.


Viina ja nuttura ovat jäljelle jääneitä yksityiskohtia siitä maailmasta, johon entinen herätysliikkeen pastori Olof Helmersson matkustaa korkeassa 82 vuoden iässä, lähes viidenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Hänellä on uusi missio, palava halu kertoa ihmisille, ettei Jumalaa oikeasti olekaan.


Paha kyllä, rukoushuone on palanut, saarnatuoli uusiokäytössä mehiläispesänä ja useimmat käännytetytkin jo kuolleita. Seurakunnan edesmenneen johtajan talossa asuvat nyt Ivar ja Asta, joiden luota Olof alkaa tehdä retkiä entisen seurakuntansa pariin kokoontaitettavalla polkupyörällä.


Hän vaaruu ja hoippuu kulkupelillään, kuten Liisa Ryömän erinomainen suomennos kuvailee. Välillä hän äityy käyttämään vanhoja saarnaajan taitojaan tavatessaan vanhoja pelastettuja ja niitä, jotka tuntevat vain hänen maineensa.


”Juuri sinä toit hampaiden harjauksen näille seuduille”, tietää paikallistoimittaja, joka on paljon kiinnostuneempi Kaarle Viidennentoista oletetusta vierailusta seudulle yli sata vuotta aiemmin. Kaarle puolestaan toi seudulle soiden ojituksen, samppanjaa ja akvaviittia ja jätti tarinoiden mukaan lauman lapsia jälkeensä.


Lindgren kuljettaa saarnaajaansa Västerbottenin jäyhän ja omalaatuisen kansan parissa. Sokea Gideon ja ite-taiteilija Torvald tunnistavat Olofin, vaikka komeasta varresta ja pitkistä hiuksista ei ole enää jälkiä. Toiset ovat kuulleet haitarista ja uskomattomista puhujanlahjoista.


Olof kuitenkin huomaa, että harva on altis enää uudelle käännytykselle. Kansa on tottunut ottamaan vastaan Kaarlen ja hänen kaltaisiaan saarnaajia ja elämään samalla omaa elämäänsä.

Edes vääjäämätöntä tappoa saarnaaja ei onnistu estämään, sillä me-hengen ja ulkopuolisuuden voimat törmäävät liian voimakkaasti.


Lopullisen nöyrtymisen paikka Olofilla koettaa kahden naisen, kuolemaa tekevän Gerdan ja entisen seurakuntansa voimanaisen Maritan kanssa. Todellisen uskon ja toisaalta luopuruuden sävyt on harvoin kerrottu näin mehukkaasti unohtamatta asian maallisia puolia.


Torgny Lindgreniä pidetään yhtenä ruotsalaisen kirjallisuuden omaperäisimmistä kirjailijoista. Hänet on palkittu mm. Ruotsin arvostetuimmalla August-kirjallisuuspalkinnolla ja valittu Ruotsin Akatemiaan.


Västerbottenissa syntyneenä Lindgren taatusti tuntee kansansa, jonka tosista ja liioitelluista ominaispiirteistä hän luo aivan oman maailmansa. Aiemmin häneltä on suomennettu samoihin maisemiin sijoittuvat Kimalaisen mettä, Pylssy ja Dorén Raamattu.


Siinä maailmassa puhutaan suuria sanoja ja tehdään pieniä tekoja ymmärtävän huumorin säestyksellä. Ja jos elämä onnistuu joskus yllättämään merkittävillä asioilla kuten kuolemalla, sekin asettuu oikealla asenteella sopiviin mittasuhteisiin.


Kuten jo mainitsin, Liisa Ryömän suomennosta on nautinnollista lukea. Lukijan ei tarvitse tuntea herätysliikkeiden puheenparsia aistiakseen, miten etevästi kieli voi pitää omansa sisällä ja muut ulkona.


Ina Ruokolainen


Torgny Lindgren: Akvaviitti. 229 s. Tammi, 2009.


Kirja-arvio on julkaistu 17.5.2009 Etelä-Suomen Sanomissa.

torstaina, toukokuuta 14, 2009

"Emme allekirjoita!"

Kyllähän se aika selväksi kävi eilen illansuusssa Sanomatalon edessä järjestetyssä luovien alojen freelancereiden mielenosoituksessa: "emme allekirjoita!". Meitä marssijoita ja puheiden pitäjiä oli siellä ainakin kolme sataa. Ehdottomasti enemmän nyt kuitenkin kuin Uusi Suomi antaa ymmärtää. Helsingin Sanomat sentään myöntää, että mielenosoittajia sen ikkunoiden takana oli se kolme sataa. Molemmat muuten raportoivat asiasta kulttuurisivuillaan. Toimittajat, valokuvaajat, tiedekirjailijat, kuvittajat jne. eivät siis ole väkeä, joiden ay-taistelu kuuluisi politiikan tai edes kotimaan uutissivuille. En kulttuuriin erikoistuneena toimittajana väheksy kulttuuria, mutta tässä tapauksessa kyseessä on selvä kannanotto medialta.

Ihmeen vähän meidän torppareiksi alistettujen, usein korkeakoulutettujen ja muutenkin erikoistaitoja omaavien, asia jaksoi kiinnostaa. En nähnyt Ylen 20.30 uutisia enkä alkuillan sähköisen viestinnän lähetyksiä, koska matkustin Sanomatalolle Lahdesta ja jäin Helsinkiin hetkeksi vielä istumaan kollegojen kanssa purkamaan tilannetta. Maikkarilla ei kymmenen uutisissa ollut mitään. En tiedän, että Nelosen uutisista oltiin yhteydessä Suomen Journalistiliiton asiamieheen.

Meistä mukana olleista aika monella oli kamera mukana. Hieno kuvakooste löytyy mm. Robert Linströmiltä ja toinen Matti Sulannolta.

Huomenna on siis takaraja sille, että saisi luovuttaa teostensa kaikki tekijänoikeudet maailmanloppuun asti Sanoma konsernille ja sen kaikille mahdollisille perillisille maailmankaikkeudessa. Ilman allekirjoitusta siis päättyy mahdollisuus tehdä töitä Sanomille. Emme allekirjoita!

sunnuntaina, toukokuuta 03, 2009

Valokuvatorstai: Naamiaiset

Valokuvatorstai etsii tällä viikolla kuvia aiheesta Naamiaiset.

Vastaukseni haasteeseen on aika ilmeinen, mutta esitellään nyt kuitenkin sukumme hämähäkkimiehet. Veljekset olivat viime jouluna hyvin tohkeissaan uusista puvuistaan asentoja myöten. Ilmeisen uskottavia myös, sillä ainakin yksi pienistä serkuista pelästyi.

Oman perheemme viime joulun naamioleikki löytyy Pro Mustarouskusta, jonne raportoin sen tuoreeltaan.

perjantaina, toukokuuta 01, 2009

Työn päivänä, kohta ilman tekijänoikeuksia?

Työn päivänä on hyvä pohtia sitä, miksi ja mitä työtä tekee. Olen ollut freelancer-toimittaja 15 vuotta ja kuukauden ja joutunut vasta viime kuukausina vakavasti pohtimaan, onko tässä mitään järkeä. Siitäkin huolimatta, että aloitin nämä hommat edellisen ison laman aikana eli 1994 ja tiedän, mitä on työskennellä taloudellisesti ankeissa oloissa. Mutta jos minulta joku silloin osti työtä, se yleensä tapahtui reilun pelin ehdoin.

Viisitoista vuotta sitten mediataloissa vielä hyväksyttiin, että tekijänoikeus on todella TEKIJÄN eli kirjoittajan, kuvaajan, graafikon tai vastaavan luovan työn OMISTAMA oikeus. Mainittu henkilö myy lehtijutuissaan, -kuvissaan, -piirroksissaan jne. juuri ko. oikeutta, mikä siirtyy pääsääntöisesti hänelle takaisin julkaisun jälkeen - siis jos ei ole toisin sovittu. Toisin sopiminen tarkoitti silloin yleensä sitä, että joku maksoi minulle enemmän useammasta julkaisusta ja vieläpä kertoi tarkkaan, mihin aviisiin tekstini oli menossa. Ja silloinkin saatoin ihan huoletta luovuttaa oman juttuni vaikkapa jonkin kansalaisjärjestön käyttöön ilman pelkoa siitä, että iso mediatalo tulisi ja nostaisi oikeusjutun. Minä tiesin, missä hengentuotteeni matkasivat.

Sanoma Newsin avustajilleen tarjoama avustajasopimus on nyt nostanut esiin ilmiön, joka on itse asiassa ollut useimpien mediatalojen tavoitteena jo vuosia. Mm. Helsingin Sanomia kustantavan Sanoman tarjoama avustajasopimus haluaa teoksen kaikki tekijänoikeudet (freelle ei jää oikeutta edes julkaista juttuja esim. omassa blogissaan), sysää hirveän määrän vastuita freelancerille ja vieläpä siirtää maksamisen 21 päivän päähän sisällön julkaisemisesta. Kuvioon kuuluu, että jos nimi ei paperiin ilmesty, työt loppuvat. Rahastahan tässä on kysymys, sillä tällä tavalla mediatalo saa käyttöönsä valtavat määrät sisältöjä, joita se voi sitten kierrättää ilmaiseksi kaikissa nykyään tunnetuissa ja tulevissa konsernin osissa.

Toiveikasta on, että tekijäjärjestöjen suuttumus avustajasopimusta ja suoranaista kiristystä kohtaan on viime päivinä noussut esille jopa Helsingin Sanomien omilla palstoilla ja esim. tänään Ylessä. Lisäksi lukemattomat muuut tiedotusvälineet ja bloggaajat ovat nostaneet asian esille, puhumattakaan tietenkään asiaa seuraavista järjestöistämme.

Keskustelupalstoilla ymmärrys näyttää olevan hyvin paljon meidän yksittäisten tekijöiden kannalta, mikä sekin on jollain lailla uutta tekijänoikeuskysymysten kohdalla. Enemmän olen aiemmin nähnyt lukijoiden kiivailevan sen puolesta, että esim. musiikin ja kirjallisuuden tekijänoikeudet pitäisi vapauttaa, jotta sisältöä olisi mahdollisimman paljon tarjolla ilmaiseksi.

En osaa arvioida, mikä merkitys massojen mielipiteillä on siinä, miten meidän freelancereiden käy isojen mediafirmojen rattaissa. Toivon kuitenkin, että tämä keskustelu saisi ihmiset tajuamaan, miksi jotkut vielä haluavat pitää kiinni juuri tekijän oikeudesta luomiinsa sisältöihin. Jos isot firmat pääsevät muuttamaan kaikki sisällöt pelkiksi rahantekokoneiden osiksi, laadunvarmistus voi hyvinkin unohtua matkalla. Kuinka käy haastateltavien oikeuksien, jos juttu kuvineen yhtäkkiä ilmestyykin ihan eri sävyisessä kehyksessä, kuin mihin hän kuvitteli haastattelun antavansa? Kuka pitää huolta faktojen paikkansapitävyydestä, kun juttua versioidaan eri pituiseksi ja eri näkökulmiin sopivaksi isossa koneistossa? Ja miksi kaiken rahan pitäisi valua vain ja ainoastaan isojen firmojen kassoihin?

Sillä toki, kysymys on rahasta myös tekijän kannalta. Alkuun palatakseni: tässä työssä selviäminen normaalilla työpanoksella on jo nyt hyvin vaikeaa, sillä palkkioita yritetään nipistää jatkuvasti pienemmiksi. Jos tekstini monistuvat jatkossa yhä tehokkaammin kymmeniin eri tarkoituksiin, vähenevät tilaukset joko minulta tai joltain muulta kollegalta.

Vielä on aikaa kirjoittaa adressi ja vielä on myös aikaa antaa Suomen Journalistiliitolle valtakirja neuvottelujen aloittamiseksi Sanoma Newsin kanssa. Toistaiseksi yrityksen edustajat ovat kategorisesti kieltäytyneet neuvotteluista, koska freelancerit ovat yrittäjiä, joiden kanssa kuulemma neuvotellaan vain yksitellen. Katsotaan, kuinka monta nimeä tarvitaan, jotta neuvottelupöytään päästään.

Liikkeellä on nyt iso joukko tekijänoikeuksien puolesta toimivia yhteisöjä: Suomen Journalistiliitto – Finlands Journalistförbund ry, Suomen freelancer-journalistit ry, Suomen tietokirjailijat ry, Suomen Kirjailijaliitto ry, Suomen valokuvajärjestöjen keskusliitto, Finnfoto ry, Suomen Ammattiluonnonvalokuvaajat ry, Suomen Lehtikuvaajat ry - Finlands Pressfotografer rf, Suomen Kameraseurojen Liitto ry, Suomen Luonnonvalokuvaajat ry, Finlands Naturfotografer rf, Suomen Mainosvalokuvaajat ry, Finlands Reklamfotografer rf, Suomen Ammattivalokuvaajat ry, Valokuvauksen opiskelijat r.y., Sarjakuvantekijät ry, Grafia ry, Kuvittajat ry, Suomen arvostelijain liitto ry.