tiistaina, toukokuuta 03, 2011

Pikku merkintöjä kirjailijaksi aikovalta

Maailmankuuluilta kirjailijoilta aletaan usein julkaista suomeksi varhaistöitä siinä vaiheessa, kun ei ole uutta tekstiä tarjolla. 2003 kuolleen kanadanamerikkalaisen Carol Shieldsin tuotannosta on nyt julkaistu esikoisteos Pikkuseikkoja (Small Ceremonies 1976). Se on ihan kelpo romaani, jossa ovat jo hyvässä kasvussa kirjailijan myöhemmät vahvuudet.

Kirjan päähenkilö ja kertoja on nelikymppinen Judith, joka suhtautuu uraansa elämäkertakirjojen kirjoittajana sekä käytännöllisesti että hieman alemmuudentuntoisesti. Sama tuntuu koskevan perhe-elämää: apulaisprofessori-mies ei ole aivan alansa huippuja, ja kaksi teini-ikäistä lasta kipuilevat keskinkertaisia murheitaan.

Judithilla on kuitenkin taito havainnoida ja ihmetellä pikkuseikkoja, joiden ansiosta tasapaksu elämä muuttaa yllättävästi suuntaa. Miksi aviomiehen laatikko on täynnä villalankoja? Tuleeko englantilaistytön kirjeistä liian tärkeitä 12-vuotiaalle pojalle, ja miksi 16-vuotias tytär hullaantuu täysin Judithin ylenkatsoman kirjailijan uutuusteokseen? Ja miksi itse hän innostuu vahingossa löytämistään kurjista käsikirjoituksista?

Shields kuvailee herkullisesti kirjallisia ympyröitä, joihin Judith ei ihan vielä kuulu. Esikoistaan kirjoittaessaan Shields oli itse nelikymppinen viiden lapsen äiti ja opetti kirjallisuutta yliopistossa. Hän tunsi aihepiirinsä hyvin ja vieraili menestyksekkäästi kirjoittamisen maailmoissa myös myöhemmissä teoksissaan.

Pikkuseikkojen parasta antia ovat ihmisten, tilanteiden ja ympäristön analyysit. Suomalainen lukija tuntee olonsa suorastaan kotoisaksi kanadalaisessa lumisateessa ja hieman kankeassa seuraelämässä.

Kovin vahvaa muistijälkeä itse tarina ei jätä, sillä jotain varovaista teoksessa vielä on. Suosittelen kuitenkin jo ihan sen takia, että tämän esikoisen jälkeen hän kirjoitti mm. upeat teokset Kivipäiväkirjat ja Sattumankauppaa. Parempaa naisen elämän kuvaajaa saa hakea.

Ina Ruokolainen

Carol Shields: Pikkuseikkoja. Suom. Hanna Tarkka. Otava 2011, 240 s.

Kirja-arvio on julkaistu 3.5.2011 Etelä-Suomen Sanomissa (ei verkossa).

Ei kommentteja: