tiistaina, lokakuuta 30, 2012

Mitä veli muistaa siskonsa murhasta?



Sisareni, rakkaani -teoksen kannessa pieni tyttö istuu puettuna kauniiseen mekkoon, huulipuna ja peili kädessään. Hempeiden kansien sisältö ei ole yhtä kaunis.

Yhdysvaltalainen Joyce Carol Oates ei kirjoita lohdullisista teemoista. Edellinen suomennettu teos Kosto: Rakkaustarina oli nimestään huolimatta syväluotaus raiskaukseen seurauksineen.

Sisareni, rakkaani käsittelee kuusivuotiaan taitoluistelijatytön, Bliss Rampiken, murhaa. Tarinalla on todellinen esikuva, jonka henkilöistä ja yksityiskohdista kirjailija sanoutuu irti. 

Näkökulma on isoveljen, Skylerin, joka kymmenen vuotta myöhemmin yrittää jäljittää selvittämättömän murhan syitä, tekijää ja omia muistikuviaan kirjoittamalla kirjaa. 

Skyler on koulupudokas ja neurologisista häiriöistä kärsivä narkkari. Hän oli sisarensa murhayönä yhdeksänvuotias ja muistaa vain syyllisyyden, koska ei jaksanut mennä lohduttamaan pelokasta siskoaan. Mutta onko hän syyllinen vielä pahempaan?

Perheen äiti Betsey on kunnianhimoinen sillä tavalla kuin olemme tottuneet näkemään kotirouvan amerikkalaisissa sarjoissa. Naisyhdistyksiin pääsee, jos valuutaksi on tarjota menestyvä mies tai ihmelapsi. 

Urheilullinen ja menestyvä liikemies Bix Rampike odottaa pojastaan kaltaistaan atleettia, mutta vastahakoisissa voimisteluharjoituksissa Skyler putoaa renkailta ja murtaa reitensä kahdesta kohdasta. Hän leimautuu isän silmissä ikiajoiksi rammaksi ja muuttuu jo lapsena lääkeriippuvaiseksi.

Pikkusisko sen sijaan on kuin syntynyt jäälle. Nelivuotiaana hän voittaa ensimmäiset kilpailunsa ja on lähes voittamaton aina murhayöhön asti. Häntä tarkkailee tunnettu pedofiili ja tietysti myös media, joka ei väsy koskaan palaamaan pikku tähden murhaan.

Kirja on samalla kertaa koukuttava ja raskas. Teksti on täynnä alaviitteitä, takaumia, Skylerin tajunnanvirtaa ja uustulkintoja. yli 700 sivua olisi pitkä aika odottaa ratkaisua tai edes sovitusta, jos Oates ei kirjoittaisi mestarillisesti.

Erityiskiitos suomentajalle Kaijamari Sivillille Bix Rampiken viljelemistä ”sivistyssanoista”, joiden hienovaraisten käännösten uskon tekevän kunniaa alkukielen moukkamaisille väännöksille.

Ina Ruokolainen


Joyce Carol Oates
Sisareni, rakkaani
Suom. Kaijamari Sivill
Otava 2012, 727 s.

Kirja-arvio on julkaistu 29.10.2012 Etelä-Suomen Sanomissa (ei verkossa).
 

tiistaina, lokakuuta 16, 2012

Kohtauksia ilman käsikirjoitusta



Katri Lipsonin romaani Jäätelökauppias alkaa elokuvan kuvauksilla, joissa näyttelijät eivät tiedä mitään tulevista tapahtumista. Samanlainen hämmentynyt olo on kirjan lukijalla aivan viimeiseen sivuun asti.

Hämmennys ei estä lukemasta intensiivistä tekstiä tai kokemasta sen tehoa voimakkaasti. Lipson on taitava kirjoittaja, mistä tunnustuksena hän sai Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnon 2008 esikoisromaanistaan Kosmonautti.

Jo Kosmonautissa teho syntyi monista rivinväleistä ja päähenkilön kuvauksesta moniäänisestä päähenkilön kuvauksista. Surumielinen ja pakahduttava kertomus oli kuitenkin selkeärajainen kokonaisuus.

Jäätelökauppias ei ole yksi tarina vaan monta näkökulmaa muun muassa siihen, miten ihmiskohtaloita voi väärentää. Roolileikki on lattea määritelmä näille todellisessa historiassa, kuvitelmissa ja mielen eri lokeroissa tapahtuville asioille.

Aluksi kirjassa filmataan elokuvaa, joka sijoittuu Tšekkoslovakian Määriin. On nainen ja ohjaaja ja avioparia esittävät näyttelijät. Pari pakenee painavan matkalaukun kanssa Olomoucin kylään.

Ankea arki, pelko ja halu vuorottelevat. Koskaan ei selviä, mitä parille lopulta tapahtuu tai kuka oli tekstissä mainittu juutalainen jäätelökauppias.   

Romaanin toisessa osassa leikataan 1960-luvun Prahaan, josta Jan-niminen nuori mies pakenee Ruotsiin. Vapaudessa ja hyvinvoinnissa häntä odottaa dominoiva ja hyväksikäyttävä Kerstin, jolle kommunismista paennut rakastaja on komea näyttelyesine.

Ja lopulta tarina palaa vielä 1980-luvun Tšekkoslovakiaan, jonne tšekki-isän ja ruotsalaisen äidin tytär Gunilla matkustaa interraililla. Vanhemmilta hävinnyt tyttö asettuu Olomouciin alivuokralaishuoneeseen, jossa on aiemmin asunut Milena-niminen nuori nainen. Hän alkaa eläytyä Milenan osaan surullisin seurauksin.

Lukija haluaa rakentaa Jäätelökauppiaasta sukupolvitarinan, vaikka varmuutta romaanin osien ihmisten yhteyksistä ei ole. Politiikka ja kirjalliset viitteet ankkuroivat tarinan tuntemaamme historiaan, kun ihmisten identiteetit karkaavat.

Jäätelökauppias vaatii lukijalta paljon, mielestäni liikaa. Emme lopulta saa tietää, keitä nämä ihmiset ovat, mutta vaikea heitä on unohtaa. Vastalahjaksi saamme huikean hienoja kohtauksia, joissa ihmiselämä on paljaimmillaan. 

Ina Ruokolainen


Katri Lipson
Jäätelökauppias
Tammi 2012, 293 s.

Arvostelu on julkaistu Savon Sanomissa.