torstaina, tammikuuta 31, 2013

Utelias ottaa kulmasta kiinni ja käy tekemään


Kuva © Markus Henttonen
Design-tekstiilejä, muotoilukasvatusta, blogimerkintöjä, puutöitä ja neuleita. Muoti- ja vaatetussuunnittelija Marianne Valola ei anna tekniikan tai materiaalin rajoittaa, kun hänellä on sanomista.

– Minulle muotoilu on osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun taiteen keinoin. Naisten päivän mallisto lähti siitä, että kiroilu alkoi tympiä. Kohta ihmiset alkoivat tulla kertomaan minulle tarinoita siitä, mitä rumana pidetty kirkkovenekuvio heille tuo mieleen.

Valolalle on luontaista tarttua ideaan ja ryhtyä töihin. Design from & for Kids -projektissa hän koordinoi yhteistyötä, jossa puusepät ja muotoilijat valmistivat huonekaluja lasten ideoista. 

Lahtelaisen Vuorelman talkootaiteilijana hän päivittää perinnetekstiilejä.

Oululaissyntyiselle Valolalle Lahdesta ihmisineen on tullut rakas. Helsinkiin pääsee nopeasti, takaisin on aina kiire.

– Viitisen vuotta sitten kaipasin muotoilijaverkostoa, nyt sellainen toimii ja jakaa ideoita ja töitä. 

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 17/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.



keskiviikkona, tammikuuta 30, 2013

Vaatteita vaativille miehille


Kuva © Markus Henttonen
Kun vaatesuunnittelija Marjut Uotila 2000 harjoitteli Pariisissa, hän huomasi, ettei moderneja miesten vaatteita ollut missään. Pari vuotta myöhemmin hän loi Dusty-malliston miehille, jotka haluavat ilmaista itseään pukeutumisella.

– Aiemmassa koulutuksessa ei ollut tullut esille, miksi vaate on sen näköinen kuin se on. Pariisissa opin, että idea voi lähteä vaikka nykytaiteesta.

Uotilalla muoto ja materiaali kulkevat rinnakkain. Yksinkertaisen vaatteen juju voi olla erityinen leikkaus, neulekoriste tai syövytetty, lähes kolmiulotteinen printti.

Dusty-mallisto on suunnattu kansainvälisille markkinoille, pieniin putiikkeihin. Asiakkaat ja kauppiaat arvostavat laadukkaita, pieniä sarjoja. Uotila taas arvostaa palautetta, jota hän saa messuilla ja verkon kautta.

– Osalla kauppiaista on jo usean sesongin kaari seurata mallistoa. On tosi tärkeää yllättää heidät aina uudestaan. 

Uotila tekee suunnittelutyön Lahdessa ja teettää vaatteet lähellä, koska haluaa valvoa jokaista yksityiskohtaa. Kotikaupunki sopii hyvin tukikohdaksi.

– Helsinki ja lentokenttä ovat lähellä. Ei Suomi ole enää muutenkaan syrjässä, verkon kautta voi hyvin seurata, mitä miesten muodissa tapahtuu. 


Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 16/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.


tiistaina, tammikuuta 29, 2013

Mainoskuva nostaa muotoilun esiin


Kuva © Markus Henttonen
Valokuvaaja Teemu Töyrylä innostuu yhtä lailla hitsauslaitteesta kuin jalokivikorusta. Mainoskuvaaja tunnetaan monipuolisena ammattilaisena, joka pärjää studiossa, huonekaluhallissa ja tehtaassa.

– Olen taideteollisuussuvun kakarana katsellut tuotteita lapsuudesta asti. Tykkään puuhata design-kappaleiden kanssa ja nostaa esiin niiden parhaat puolet. Koneistakin monet on muotoiltu todella hyvin, ja niitä kuvatessa pääsee suomalaisen teollisuuden perusytimeen.

Peruslahtelainen Töyrylä ehti Muotoiluinstituutin opintojen ohessa harjoitella pari kesää sanomalehdessä. Valmistumisen jälkeen hän jäi mainospuolelle kollegan neuvosta. Paras oppi tuli helsinkiläiseltä Pasi Haarasen PR-studiolta.

– Hän opetti, että asiat tehdään kunnolla loppuun. Hän oli hirveän hyvä ja tarkka ja pisti minut koville.

Tärkeitä asiakkaita Töyrylä on löytänyt mm. korumuotoilijoista ja huonekaluteollisuudesta. Kokoluokka on suurteollisuudesta pienyrityksiin.

Tekniikan murros on lisännyt kilpailua valokuvaajien kesken, mutta kuvaaja on silti kotonaan digitaalisessa maailmassa.

– Näin heti edut, kun kuvan näkee heti ja sitä pääsee käsittelemään ilman reprolaitosta tai hankalaa trikkikuvausta. Ammattitaito ei kuitenkaan ole pelkkää tekniikkaa vaan oleellisen tajuamista. Yhä useammassa firmassa on jo vallalla kulttuuri, jossa ymmärretään käyttää ammattilaista ja annetaan tälle myös tilaa irrotella kuvien kanssa. 


Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 15/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

maanantaina, tammikuuta 28, 2013

Tekijöiden sparraaja



Kuva © Markus Henttonen
Hämeen muotoilun läänintaiteilija Paula Susitaival kehuu mielellään muiden töitä. Painokangassuunnittelu sai jäädä syrjään, kun hän jo opiskeluaikana lähti järjestöelämään. Ennen läänintaiteilijan työtä hän työskenteli pitkään Ornamon eri jäsenjärjestöissä.

– Olen innostunut muiden töistä ja yhdessä tekemisestä, mikä sysäsi minut valmistumisen jälkeen mukaan suunnittelija- ja kauppakollektiiviin. Sain palautetta, jonka mukaan osaan sparrata muita.

Susitaival hyppäsi muotoilun läänintaiteilijaksi aivan WDC-muotoilupääkaupunkivuoden kynnyksellä. Kaksi vuotta hänen sijoituspaikkansa on ollut Muotohuoltamo Lahden keskustassa.

Näyttely- ja tapahtumatila oli näköalapaikka, jossa läänintaiteilija sai työskennellä näyttelyissä ja työpajoissa muotoilijoiden, yritysten ja aivan tavallisten kaupunkilaisten kanssa.

– Pyrin järjestämään kaupunkilaisille avointa tekemistä, johon ei tarvita erityisiä taitoja. Erityisen kiinnostavaa oli tavata ihmisiä, jotka ovat työskennelleet muotoiluteollisuudessa kuten vaate- ja huonekalutehtailla. Muistojen lisäksi heiltä tuli kärkeviäkin mielipiteitä teollisuudesta ja muotoilusta.

Susitaival on kokenut Lahden selkeästi muotoilukaupungiksi, jossa muotoilustrategiaa viedään aktiivisesti eteenpäin. Kouluihin ulotettu lasten muotoilukasvatus saa häneltä myös kiitosta.

– Muotoilu on Lahdessa esillä sisältö edellä, ei vain tähtivetoisesti.


Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 14/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

torstaina, tammikuuta 24, 2013

Uteliaisuudesta uniikkiin puuhun


Hienopuuseppä Markku Tonttilan työskentely lähtee uteliaisuudesta puuhun.

Kuva © Markus Henttonen
– Puu on haastava mutta antoisa materiaali. Minulle suunnittelu on hyvin materiaalilähtöistä. Haluan suosia kotimaisia puulajeja ja marginaalipuumateriaaleja. Toivon voivani vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja suomalaisille luonnollisen materiaalin arvostukseen.

Ajattelua edustavat voimakkaimmin puistopuista veistetyt huonekalut, joiden pintakuvio ja rakenne syntyvät materiaalin ehdoin. Myös oksat, värivirheet ja halkeamat voivat jäädä esiin. 

– Kiitettävän usein myös asiakkaat huomaavat, että tällä tavalla he saavat uniikkeja esineitä.

Kaadettujen puistopuiden käyttö on yksi esimerkki Tonttilan vetämän Pro Puu -yhdistyksen ja Woodism-työryhmän toiminnasta. 1997 perustettu Pro Puu on vienyt eteenpäin kotimaisen puun käyttöä verkostoitumalla, näyttelyin ja projektein. Hyvät käytännöt ovat levinneet Lahden seudulta jo mm. Helsinkiin ja Pietariin.

Tonttilalta järjestötyö on syönyt työaikaa verstaalla mutta on tuonut työhön myös uusia ulottuvuuksia. Näyttelyitä ja tapahtumia suunnitellessaan hän on kohdannut satoja muotoilijoita, taiteilijoita ja käsityön osaajia ja tehnyt yhteistyötä heistä monen kanssa.

– Pro Puun vahvuus on tarjota jäsenille koko verkoston osaaminen käyttöön. Niin kauan toiminta on mielekästä ja menee eteenpäin, kuin jokainen tuo mukaan oman panoksensa.


Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 13/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

keskiviikkona, tammikuuta 23, 2013

Palkittua designia kuluttajien koteihin


Sisustusarkkitehti, muotoilija Tapio Anttila täyttää aukkoja. Hän suunnittelee huonekaluja, valaisimia, pienesineitä ja sisustustuotteita tiukasti kilpailluille kuluttajamarkkinoille.

Kuva © Markus Henttonen
Kuluttajat ja kriitikot ovat innostuneet, kotimaisia ja kansainvälisiä palkintoja on rapissut.

– Piendesignmarkkinoilla on vaikea saada jalansijaa ja elää suunnittelulla. On positiivista, että myös kuluttajat ovat huomanneet laadun ja designin arvon. On-sohvan suosio on hyvä esimerkki.

Ennen omaa toimistoa Anttila työskenteli Helsingissä tunnetuissa toimistoissa ja Lahdessa Iskulla julkikalustesuunnittelijana. Monipuolinen kokemus antoi eväät ymmärtää kenttää.

– Sisustuksia tehdessä näin, mitä markkinoilta puuttuu. Iskulla sain tehdä laajasti erilaisia tuotteita ja opin teollisuuden prosessin. Oma toimisto mahdollisti vielä enemmän, tuntui että maailma on auki.

Kansainvälisille markkinoille ovat päätyneet etenkin Showroom Finlandin tuottamat Tuohi-tarjottimet. Myös Keraplastin valaisimet kiinnostavat.

Anttila kulkee paljon ulkomailla messuilla ja asiakastapaamisissa, mutta ei halua muuttaa Suomesta. 

– On harmi, että suomalaiset suunnittelijat lähtevät pysyvästi ulkomaille, koska me kouluttaudumme verovaroilla. Työtilaisuuksia ja arvostusta kuitenkin pitää hakea ulkomailta, siksi minäkin olen mukana vientiponnisteluissa.

Lahdessa Anttilan pitävät mm. hyvät yhteydet ja toimiva muotoilijayhteisö. Valmistajien tuotantolaitoksia on lähellä, hyviä harjoittelijoita saa Muotoiluinstituutista, Pro Puu -yhdistyksen kautta löytyy tekijöitä. 


Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 12/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.


tiistaina, tammikuuta 22, 2013

Ongelma ratkeaa kuuntelemalla


Muotoilija, sisustusarkkitehti Tina Shukla kuuntelee mielellään asiakkaan tarinoita. Hän rakentaa kalusteen tai tilasuunnitelman mieluiten eletyn elämän päälle. 

Hän opiskeli alun perin puusepäksi ja on kuunnellut paljon ihmisiä myös työskennellessään Pro Puu -yhdistyksessä. 

Kuva © Markus Henttonen
– Menen ensin vähän kuin treffeille asiakkaan kanssa. Aika harvoin päädymme sellaiseen ratkaisuun, jossa ostamme asioita suoraan kaupasta ja heitämme kaiken vanhan pois.

Shukla haluaisi elvyttää ajatuksen kiintokalusteista. Hänelle ne merkitsevät huonekaluja, jotka seuraavat mukana eri elämänvaiheissa. Vanha ovi tai pöytälevy on usein uutta mielenkiintoisempi.

– Rakastan puusepän töitä ja muotoilua, mutta en halua tehdä yhtään turhaa esinettä. Suunnittelijalla on loppupelissä vastuu siitä, paljonko tavaraa joutuu kaatopaikalle.

Parhaimmillaan muotoilu on Shuklalle ongelmanratkaisua. Vaneriset, koottavat joulukoristeet painavat vain kahdeksan grammaa ja sopivat kirjekuoreen. Heijastimet syntyvät osin kierrätysmateriaaleista ja ovat siksi yksilöitä.

– Vanhempani valittivat, että rikoin lapsena leluja. Todellisuudessa purin ne osiin ja paransin niitä! 

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 11/25. Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

maanantaina, tammikuuta 21, 2013

Puuarkkitehtuurin filosofi


Arkkitehti Markku Viitasalo on tyytyväinen neljään Lahden seudulle tekemäänsä työhön pitkän työuransa varrella. Yksi on Lahden satamassa sijaitsevan Tikkulan ilmastointi ilman näkyviä muutoksia vanhan tulitikkutehtaan julkisivussa. Toinen on vanhan omenapuun ympärille rakennettu pientalo Lahden Pirttiharjussa.

Kuva © Markus Henttonen
Armon saavat myös Hämeenkoskella sijaitseva puinen kevyen liikenteen silta ja puiset kellotornit kahdella hautausmaalla Lahdessa.

– Nautin erityisesti sen kokoluokan kappaleista, joissa suunnittelija voi hallita rakenteet pienintä ruuvia myöten. Kellotornissa halusin kokeilla viidellä liimapuupalkilla, miten niistä saadaan tornin osat jättämättä tikkuakaan yli. Kun rakenteissani on nähty japanilaisia vaikutteita, olen ollut tyytyväinen.

Perinteisessä japanilaisessa rakentamisessa Viitasaloa viehättää ajatus puuosien uusimisesta tarpeen mukaan. Rakenteita uusimalla talo jatkaa elämäänsä ja käsityötaito siirtyy samalla rakentajapolvelta seuraavalle.

Lahden sataman ympärille rakentuva Puuarkkitehtuuripuisto oli Viitasalon idea. Puisto koostuu Spirit of Nature -puuarkkitehtuuripalkinnon saajien suunnittelemista rakennuksista ja rakennelmista.
Filosofisista pohdiskeluistaan tunnettu Viitasalo haluaa kehittää ideaa eteenpäin.

– Ei jokaisen rakennelman tekijän tarvitse olla puuarkkitehtuuripalkinnon saaja, sillä meillä on hyviä nuoria arkkitehteja ja korkeakoulujen puustudiot tekevät hyvää työtä. Mestarien ohella töitä puistoon voisi tilata nousevilta kyvyiltä.

Markku Viitasalo (s. 14.7.1947) menehtyi vakavaan sairauteen 10.1.2013. Haastattelu tehtiin 22.8.2012.


Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 10/25.
Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

perjantaina, tammikuuta 18, 2013

Murros luo uutta


Mikko Murtonen haluaa murtaa puumuotoilun rajoja. Hän ihmettelee, miksi suomalaiset pelkäävät materiaalia, jota ovat käyttäneet satoja vuosia.

Oik. Mikko Murtonen, vas. Isko Lappalainen
kuva © Markus Henttonen
– Jo opiskelijoilla on hirveän selkeä kuva siitä, mitä puusta voi tehdä ja mitä ei missään tapauksessa voi tehdä. Materiaalina puu on paljon kestävämpi sekä ulkotiloissa että materiaalivahvuudeltaan kuin yleensä ajatellaan.

Murtonen opettaa puumuotoilua Lahden Muotoiluinstituutissa ja ideoi tuotesarjaa tilaustöiden ohessa. Kokemusta on myös muista materiaaleista ja graafisesta suunnittelusta.

Opiskelijoille hän haluaa välittää avointa suhtautumista omiin ja muiden ideoihin. Myös murrosvaiheet kuuluvat muotoilijan uraan. Murtonen irrottautui iam designista hyvässä yhteisymmärryksessä päästäkseen lähemmäksi käsillä tekemistä.

– Minulle sopii asiakkaan kanssa tekeminen ja muotoilun tuominen tilanteisiin, joissa sitä ei ole aiemmin osattu nähdä. Jokaisen pitää kuitenkin löytää oman polkunsa. Muotoilija on oikealla alalla, jos hän säännöllisesti hakee uusia väyliä. 


Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 9/25.
Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.


torstaina, tammikuuta 17, 2013

Tuote lähtee villistä ideasta


Vas. Isko Lappalainen, oik. Mikko Murtonen
kuva © Markus Henttonen


Ennen muotoilijan uraa Isko Lappalainen on ommellut lumilautavaatteita, veistänyt vaappuja ja työskennellyt eri puolilla huonekalutehdasta. Puusepän ja muotoilijan koulutus ja monipuolinen kokemus ovat eduksi, kun hänen yrityksensä iam design ottaa hoitaakseen muotoilutehtävän.

– Muotoilija-minä suunnittelee villejä muotoja ja se puuseppä-minä osaa ratkoa, miten ne tehdään. Siitä on hyötyä, että hallitsen tuotantopuolen ja pystyn tekemään suoraan tuotantoon sopivan tuotteen.


iam design on muotoillut kalusteita, kenkiä, valaisimia, messuosastoja, yrityskonsepteja ja grafiikkaa.

Lappalainen ei kuitenkaan tee kaikkea yksin vaan luottaa vankasti yhteistyöverkostoon. Tuotantotilaa hänellä ei ole ollenkaan, asiakkaat hän tapaa pienessä keskikaupungin studiossa. Lahtea hän kiittää helpoksi paikaksi työskennellä, sillä kaupungissa on avoin henki ja tärkeimmät asiat tapahtuvat parinkymmenen kilometrin sisällä.

– Ainakin nuoret suunnittelijat tekevät yhä enemmän yhdessä. Olemme kilpailijan sijasta yhteistyökumppaneita. Täällä on myös helppo lähestyä asiakkaita.

Lappalainen on ottaa mielellään osaa taideprojekteihin.

– Ne ovat revittelyä ja rentoutumista, jossa ei ole mitään paineita teolliseen tuotantoon. Silti monet tuotteistani ovat lähteneet liikkeelle näyttelystä tai muusta villistä ideasta. 

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 8/25.
Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

keskiviikkona, tammikuuta 16, 2013

Juoman muotoilija



Rami Toivosen muotoilemat tuotteet kulkevat suomalaisten käsissä joka päivä. Hänen suurimmat asiakkaansa ovat juomataloja, joiden muovi- ja lasipulloja lähes jokainen kantaa kotiin kaupasta täysinä ja palauttaa automaattiin taas tyhjänä.

Kuva © Markus Henttonen
Parhaimmillaan muotoilu kertoo ensivilkaisulla pakkauksen sisällön, mutta pulloilla on paljon myös näkymättömiä reunaehtoja. Jokainen materiaaligramma maksaa, minkä lisäksi pakkausten pitää mahdollistaa ja kestää monenlaista käsittelyä.

– Paksuus määrää, mitä muotoja pulloon saa aikaiseksi. Muodolla taas määritellään, kuinka paljon neste kuohuu täytettäessä, miten se liikkuu valmistajan rullaradoilla ja pullonpalautusautomaateissa ja miten se voidaan etiketöidä.

PET-kierrätysmuovipullot merkitsivät uutta aikaa myös muotoilulle.

– Teollisuus alkaa vähitellen ymmärtää, että edullisempien pakkausten myötä tuli mahdolliseksi rakentaa tuotekohtaisia brändejä.

Suurteollisuudessa muotoilija kuuntelee tarkasti tuotannon ja markkinoinnin asiantuntijoita. Pienyrittäjille ja käsityöläisille Toivonen luo koko brändin visuaalisen olemuksen pakkauksista esitteisiin ja nettisivuihin.

Työvuodet puuseppänä ennen muotoiluopintoja ovat auttaneet Toivosta ymmärtämään asiakkaiden tarpeita. Välillä hän kaipaa kalustemuotoilua, mutta itseään hän ei halua brändätä.

– Vanhana puuseppänä tykkään kuitenkin, kun saan jotain näkyvää aikaiseksi.


Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 7/25.
Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.


tiistaina, tammikuuta 15, 2013

Vaatesuunnittelun moniosaaja


Kuva © Markus Henttonen
Kun muotitaiteilija Anneli Kukkonen valmistui 1970, suomalainen tekstiili- ja vaatetusteollisuus eli vahvaa nousukautta. Kymmenet yritykset tarjosivat töitä. Uralle mahtuu niin lasten, miesten kuin naisten mallistojen suunnittelua. 

– Sain mahdollisuuden työskennellä hyvin erilaisissa yrityksissä, mikä opetti vaatetusteollisuuden markkinointi- ja tuotantoprosessin.

Hän sai 1980 ensimmäisenä vaatesuunnittelijana muotoilun valtionpalkinnon. 1990-luvun alussa Kukkonen kutsuttiin Lahden Muotoiluinstituuttiin opettamaan uusia vaatesuunnittelijapolvia. Tekstiili- ja vaatetusteollisuudessa oli tosin tuolloin jo alkanut alasajo.

– Ensimmäinen tehtävä oli kurinalaistaa ja kansainvälistää otetta, sillä suunnittelijoita tarvittiin, vaikka valmistus oli siirtymässä muualle. Panostus yritysyhteistyöhön työllisti nuoria jo opiskeluaikoina. 

Kukkonen on ehtinyt seurata monen nuoren suunnittelijan uraa. Ilahduttavan moni on rohkeasti perustanut oman yrityksen, osa työskentelee suomalaisissa ja kansainvälisissä yrityksissä.

– Parhaiten ovat menestyneet luovat, rohkeat ja ennakkoluulottomat tekijät, joilla on vahva oma näkemys, persoona ja tarina.

Kun tuotanto on Suomesta lähes hävinnyt, Kukkonen toivoo opetukseen yhä enemmän kansainvälisille markkinoille tähtääviä sisältöjä.

– Kaukoidän osaaminen on välttämätöntä. Pitää hallita koko prosessi teettämisestä logistiikkaan ja markkinointiin, mieluiten vielä eettisesti ja ekologisesti.


Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 6/25.
Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

maanantaina, tammikuuta 14, 2013

Tieto karttuu tehdessä



Kun vastavalmistunut keraamikko Kari Savolainen ajautui töihin Lahden julistemuseoon 1978, vain muutama ihminen Suomessa ylipäätään puhui julistemuotoilusta. Museolla oli takana kaksi ensimmäistä julistebiennalea, joista oli kerätty pesämuna kokoelmalle.

Nykyään museossa on yli 70 000 teosta, joita on kansainvälisten biennalien lisäksi saatu lahjoituksina ja talletuksina. Vanhin on suomalainen juliste vuodelta 1852.

Kuva © Markus Henttonen
Savolaisesta on kasvanut yksi Suomen johtavista alan tutkijoista, joka tunnetaan myös kansainvälisesti. 

– Tieto on tarttunut tehdessä, kun on pitänyt kartoittaa saatavilla olleet julisteet, niiden tekijät, tyylisuunnat, tekotavat ja sisällöt. Kun on 34 vuoden aikana katsonut läpi hirveän määrän painotuotteita, alkaa olla jonkinlainen näppituntuma.

Savolainen kiittää Taideteollisesta korkeakoulusta saamaansa muotoilijan pohjakoulutusta, josta hän sai valmiudet tarttua erilaisiin museon töihin näyttelyn rakentamisesta lähtien. Tutkimusosaamistaan hän on täydentänyt kansainvälisillä kontakteilla ja taidehistorian opinnoilla. Savolaisen oma erikoisalue on suomalaiset elokuvajulisteet, mutta hän on koostanut useita näyttelyitä ja kirjoittanut artikkeleita sekä suomalaisista että ulkomaisista julisteista.

– Työ on sekä käytännönläheistä että monitieteistä. Pitäisi hallita painotekniikat ja koko graafisen muotoilun kenttä. Sisällöistä löytyy tutkittavaa luonnonsuojelusta kielikysymykseen ja julisteen tilaajista sortovuosiin.


Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 5/25.
Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

perjantaina, tammikuuta 11, 2013

Korumuotoilua koko elämä


Korumuotoilijat Chao-Hsien Kuo ja Eero Hintsanen saivat koulutuksensa aikana, jolloin kultasepät olivat enemmän käsityön osaajia kuin muotoilijoita. Kun muiden ideoiden toteuttaminen ei enää riittänyt, syntyi Chao & Eero Jewel.

Kuva © Markus Henttonen
– 2005 päätimme luoda omat kokoelmamme ja heti myös lähteä kansainvälisille markkinoille. Halusimme tehdä tosi hyvää laatua ja pienempiä määriä vähän kalliimmalla hinnalla, kuin olisi ollut mahdollista vain Suomen markkinoilla.

Panostus kannatti, sillä yrityksen nettisivuilla ja Facebook-sivuilla käy kuhina. Smiling face -sormuksesta on tullut hitti, josta kirjoitetaan blogeissa ja kansainvälisissä julkaisuissa. Tilauksia tulee etenkin Aasiasta ja Yhdysvalloista.

Pelkkä verkko ei riitä, vaan pariskunnan on näyttävä myös kansainvälisillä korumessuilla ja näyttelyissä ja käytävä tapaamassa jälleenmyyjiä. Etenkin japanilaiset arvostavat henkilökohtaista tapaamista.

Vastapainoksi suunnittelu ja valmistus on keskitetty Lahteen, jossa Chao ja Eero työskentelevät vanhassa tehdastilassa muiden ammattilaisten kanssa. Verstaalta löytyy tarvittaessa apua tekemiseen.

– On luksusta työskennellä lähellä kotia. Meillä on täysi kontrolli tuotannosta ja samalla ehdimme nauttia elämästämme. Yrityksemme business model on samalla elämämme business model.

Parille on erityisen tärkeää pitää läheinen kosketus Suomen luontoon. Aitous kiinnostaa myös asiakkaita.

– Kerromme verkossa tarinaa ja selitämme, mitä teemme ja mitä tuotteet meille merkitsevät. Matkat, kesämökki ja valokuvamme ovat myös osa korusuunnittelua.

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 4/25.
Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.


torstaina, tammikuuta 10, 2013

Puuseppä kehitti täydellisen skeittilaudan


Esa Niirasen muotoilijakoulutus katkesi nuorena intohimoiseen skeittaamiseen, mutta vuodet eivät menneet hukkaan. Kun mies teollisuuden työvuosien ja puuseppäkoulutuksen jälkeen oli valmis ryhtymään yrittäjäksi, huipputason rullalaudasta tuli menestysartikkeli.

Kuva © Markus Henttonen
– Halusin ryhtyä kehittämään lautaa, vaikka se ei tuotteena ole hirveän vaativa. Neljä vuotta siinä meni, kun kokeilin kaikki mahdolliset puulajit, liimat ja laudan jäykistämiseen mahdollisesti sopivat kuidut. 

Lautailukavereista tuli kokeiluvuosien aikana elintärkeitä testaajia. Niiranen ei ole juuri ehtinyt markkinoida tuotteitaan, sillä tieto hyvännäköisistä, luistavista ja kestävistä laudoista on kulkenut skeittipiireissä. Osa laudoista on niin hienoja, että ostajat siirtävät ne suoraan seinälle. 

– Olen loputon viilaaja, joten niin tekemäni laudat kuin huonekalut ja pienesineet ovat uniikkeja ja siksi massatuotantoa kalliimpia. Tuotteeni on kuitenkin tarkoitettu käyttöön, vaikka olenkin ehkä ainoa, joka on skeitannut tuohipohjaisella laudalla.

Skeittipiirien jälkeen Niiranen on viihtynyt lahtelaisessa muotoilija- ja puuseppäyhteisössä, jonka kautta hän on löytänyt samanhenkisiä tekijöitä, tilaajia ja yhteistyökumppaneita. 

Puuseppien kaupunki saa kiitosta myös työskentelyedellytyksistään. Lahdessa toimii useita hyvätasoisia puutukkuja, joiden tarjontaa täydentää Niiraselle läheisen Pro Puu -yhdistyksen oma sahaustoiminta.

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 3/25.
Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

keskiviikkona, tammikuuta 09, 2013

Tulevaisuuden koulu on avoin


Arkkitehti Anneli Hellsten tietää kokemuksesta, millainen on hyvä koulu. Hän kävi aikansa mallikoulua Launeen yhteislyseota, jossa taiteilija Olavi Lanu innosti oppilaitaan piirtämisen ohella rakentamaan veistoksia ja tilateoksia.

Kuva © Markus Henttonen

Koulusuunnittelijana hän on yhtä ennakkoluuloton. Kollegansa Seppo Markun kanssa hän loi käyttäjälähtöisen osallistavan suunnittelumallin, jossa kuunnellaan virkamiesten ja päättäjien lisäksi koulun käyttäjiä opettajista lapsiin ja keittäjistä siivoojiin.

– Meillä on kaksi päämäärää: sitoutamme ihmiset alusta lähtien ja haastamme heidät kyseenalaistamaan ja miettimään, millaisen oppimis- ja työskentely-ympäristön he haluavat. Näin he myös ymmärtävät paremmin, miksei kaikkia toiveita voi täyttää.

Tavoitteena on tulevaisuuden oppimisympäristö, jossa työtä ei rajata luokkiin ja pulpetteihin. 1998 valmistuneesta Mäntsälän Riihenmäen koulusta keskustoreineen tuli pyhiinvaelluskohde, jossa kävi parin kolmen ensimmäisen käyttövuoden aikana 750 vierailijaryhmää ympäri maailmaa.

Koulusuunnittelun lähtökohtia ovat usein niukkuus ja huonokuntoiset vanhat tilat. Silti Hellsten innostuu silmin nähden kertoessaan, miten tiloista saadaan avoimia ja moneen käyttöön sopivia.

– Jos sijoittaa biologian ja kotitalouden tilojen väliin kasvihuoneen, syntyy uutta yhteistyötä. Värien ja taiteen merkitys on suuri, kun luodaan viihtyisyyttä, valoa ja kauneutta.

Viralliset tunnustukset tuovat uusia työmahdollisuuksia, mutta vähintään yhtä paljon Hellsteniä lämmittää kouluista tullut palaute.

– Salon ja Kannaksen lukioissa oppilaat kuulemma jäävät koulupäivän jälkeen tekemään töitä avoimiin tiloihin.


Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 2/25.
Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.


tiistaina, tammikuuta 08, 2013

Muotoilun yliopettaja uskoo yhteistyöhön


Yliopettaja, teollinen muotoilija Ari Känkänen viettää aina syksyn ensimmäisen viikon muotoilun ykköskurssilaisten kanssa Lahden ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa. Tavoitteena on hitsata noin kahdeksankymmenen hengen porukka yhteen seuraavaksi neljäksi vuodeksi.


Kuva © Markus Henttonen
– Eri linjojen verkottuminen alkaa heti ensimmäisenä päivänä. Moni on myös kiitellyt, että työ lähtee saman tien käyntiin. Muotoilijakoulutuksessa noudatetaan pitkälti tekemällä oppimisen periaatetta.

Muuna aikana Känkäselle ei juuri jää aikaa opettaa, sillä hallinto, kehittäminen, tutkimus ja verkottuminen vievät aikaa. WDC Helsinki 2012 -valtuuskunnassa, kansallisen muotoiluohjelman ohjausryhmässä ja valtion muotoilutoimikunnassa hän vaikuttaa koko alan elinehtoihin. Hän liikkuu teollisuuden piirissä ja tapaa muita muotoilun ja korkeakoulujen ammattilaisia.

Känkänen kuitenkin pitää tiivistä yhteyttä nykyisiin ja entisiin opiskelijoihin. Muotoilun laitos tunnetaan paikkana, jonne kutsutaan säännöllisesti muotoilun ammattilaisia jakamaan tietoa työelämästä. Se oli myös Känkäsen alkusysäys opettajan uralle.

– Koin, että teollisen muotoilun työvuosien jälkeen minulla voisi olla annettavaa kouluympäristöön. Pyrimme säilyttämään suhteet kasvavaan joukkoon täältä lähteneitä ja hyödyntämään työelämässä hankittua osaamista talossa. Samalla yritämme auttaa jokaista nykyistä opiskelijaa siihen suuntaan, millaiseksi muotoilijaksi maailmalle juuri hän haluaa.

Haastattelu on aiemmin julkaistu Muotoilijakuvia-kirjassa. Tämä on haastattelu 1/25.
Markus Henttosen kuvat ovat nähtävissä myös hänen nettisivullaan.

Muotoilijakuvia

Joulukuussa Lahden kaupunki julkaisi Muotoilijakuvia-teoksen, jonka toimittamisessa olin mukana. Kirjaa jaetaan designpääkaupunkivuoden yhteistyökumppaneille, mutta se ei ole myynnissä.

Koska moni on ollut kiinnostunut kirjan sisällöstä, julkaisen tekemäni muotoilijahaastattelut täällä blogissa. Asiasta on sovittu kirjan julkaisijan kanssa, lisäksi valokuvat ottanut Markus Henttonen on antanut luvan kuviensa käyttöön.

Joulukuinen tiedote kertoo kirjasta ja sen taustoista seuraavasti:

Muotoilijakuvia -kirja esittelee lahtelaisen designin tekijät

Designpääkaupunkivuoden päätteeksi Lahden kaupunki julkaisee Muotoilijakuvia -kirjan, joka esittelee lahtelaisen designin taustan ja tekijät. Valokuvaaja Markus Henttonen on ottanut 25 muotoilijakuvaa, jotka ovat aiemmin olleet näyttelynä esillä Lahdessa, Pietarissa ja Berliinissä. Toimittaja Ina Ruokolaisen kirjaan haastattelemat muotoilun ammattilaiset kertovat elävästi suhteestaan työhönsä, ja toimittaja Pekka Laakson artikkelit luovat katsauksen Lahteen muotoilukaupunkina. Muotoilijakuvia -kirjan graafisesta suunnittelusta vastaa Lauri Toikka ja kirja on painettu Aldus Oy:ssä.

Vuonna 2012 Helsinki yhdessä Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Lahden kanssa on ollut maailman designpääkaupunki. Lahti jatkaa vahvasti muotoilukaupunkina designpääkaupunkivuoden jälkeen. Lahdessa muotoilu valittiin tulevaisuuden tekijäksi kaupungin strategiaan ennen yhteistä designpääkaupunkihanketta. Muotoilun menetelmien hyödyntäminen on tuottanut tuloksia alueen yrityksissä, ja lahtelainen teollinen muotoilu ja ennen kaikkea muotoilijat ovat olleet tapahtumavuoden aikana entistä enemmän esillä.

Designpääkaupunkivuoden ohjelmasta Lahdessa jatkuvat esimerkiksi kaupungin keskustan kehittämisen ja muotoilukasvatuksen hankkeet ja tuotekehityshankkeet, jotka yhdistävät käyttäjälähtöisen muotoilun ympäristöajatteluun. Lahden tiede- ja yrityspuiston vetämä Lahen D tuotekehityspaneeli jatkaa myös toimintaansa kansalaisvaikuttamisen väylänä.

sunnuntaina, tammikuuta 06, 2013

Miten käy maakuntalehtien kirjakritiikkien?

Kansan Uutisten Öisinajattelija eli kriitikkokollegani Pentti Stranius kirjoittaa hieman polveillen asiasta, joka tulee varmasti näkymään tämänkin blogin postauksissa. Savon Sanomien, Keskisuomalaisen, Karjalaisen ja Etelä-Suomen Sanomien kirjallisuuskritiikkeihin varattu budjetti pienenee tänä vuonna huomattavasti. Asioita koordinoiva henkilö Savon Sanomista arveli, että arvostelujen määrä putoaa 350:stä noin sadalla.

Kysehän ei ole vain meidän arvostelijoiden toimeentulosta vaan myös siitä, että kirjoja arvostellaan vähemmän. Muutama vuosi sitten näiden neljän lehden arvostelijat jo kerättiin pooliin, jonka kritiikit leviävät kaikkiin neljään lehteen. Jos vaikkapa jonkin kotimaisen uutuuden aiemmin luki ja arvioi kahdesta neljään eri kriitikkoa, viime vuodet kriitikkoääniä on ollut vain yksi. Nyt lehdissä nostetaan esiin vielä vähemmän kirjoja, mikä merkitsee täydellistä vaikenemista yhä useamman teoksen kohdalla.

Eihän tässä voi olla kuin surullinen niin kirjallisuuden, journalismin ja vähän oman ammattikunnankin puolesta. Lehdet säästävät nyt sisällöt hengiltä. Ja jos joku pohtii, pitäisikö kriitikkojen kirjoittaa halvemmalla, vastaan, ettei missään tapauksessa. Kysymys on asiantuntijatyöstä, josta maksetaan 110-140 euroa/ arvio. Useimpien kirjojen lukemiseen jo menee useampi tunti. Lisäksi pitää etsiä taustatietoja, lukea ehkä muutakin kirjailijan tuotantoa ja sitten tietenkin vielä kirjoittaa kiinnostavasti, asiantuntevasti ja oikeudenmukaisesti. Aika monella meistä on takanamme elinikäisen harrastuksen ohella paljon opintoja kirjallisuudesta ja/tai muilta kulttuurin aloilta.

Totta kai kirjoista kirjoitetaan muuallakin kuin maakuntalehdissä ja muualla "virallisessa" mediassa. Moni bloggareista on jo noussut kriitikkojen rinnalle. He ovat nopeita ja kirjoittavat kiinnostavasti, usein asiantuntevastikin.

Olisi mielenkiintoista tietää, kirjoittavatko harrastajabloggarit myös sellaisista kirjoista, joista he eivät oikein saa otetta. Minä olen huomannut, että pelkästään harrastuksen vuoksi lukemistani teoksista on mukava kirjoittaa silloin, kun ne herättävät joko ihastusta tai vihastusta. Tilattu kritiikki on kuitenkin tehtävä myös siitä keskinkertaisen kunnollisesta tai itselle täysin yhdentekevästä teoksesta, jota ei heti ymmärrä tai josta ei ole oikein mitään mieltä. Mieluiten vielä niin, että tekstistä löytää myös esiin nostamisen arvoisia asioita, jotka merkitsevät ehkä paljonkin osalle lukijoista.

Myönnän, että median, journalismin ja koko ammattikirjoittajien työnkuvan murros hämmentää. En ole pelkästään masentunut mutta en myöskään osaa arvioida, mitä tässä murroksessa menetetään lopullisesti ja mitä ehkä saadaan tilalle. Ei auta kuin yrittää keksiä aivan uusia näkökulmia ja luottaa siihen, että ammattilaisuutta ja laatua tarvitaan vielä jossain.

perjantaina, tammikuuta 04, 2013

Luovaa

Vuodenvaihteen pyhien aikana pohdin muutaman kerran luomisen tarvetta ja pakkoa. Osa ystävistä lähti alkuvuodesta mukaan 365-haasteisiin, joissa alun perin kai otetaan kuva joka päivä. Jotkut aikovat kirjoittaa, toiset piirtää. Yksi ystäväni pohtii, miksi se kirjoittaminen onkaan niin vaikeaa, että hän mieluummin kirjoittaa sen esteistä.


Minäkin pohdin, että elvyttäisin nuoruuden piirustusharrastuksen, mutta en ole vielä vuoden neljänteen päivään mennessä ottanut kynää käteeni. Skannasin kuitenkin muutaman vanhan piirustukseni ja maalaukseni, jotka ovat löytyneet äskettäin sekä omista että äitini arkistoista. Kun niitä katselen, ehkä saan kiinni siitä, mitä kuvan tekeminen antaa. Stressiä en kuitenkaan aio asiasta ottaa, sillä myös työni kirjoittana vaatii välillä päiväkausien keskittymistä. Kun sillä työllä pitäisi vielä elääkin.

Viime syksynä olin vahvasti luovuuden äärellä, kun pääsin kirjoittamaan Lahden kaupungille WDC2012-muotoilupääkaupunkivuoteen sisältyvää Muotoilijakuvia-teosta. Haastattelin siihen 25 muotoilijaa, jotka ovat koulutuksensa ja työnsä kautta päässeet ja joutuneet pohtimaan muotoilua ja tietysti myös luovuutta monelta kantilta. Haastattelut olivat hyvin inspiroivia tilaisuuksia, joiden hengen toivon edes jotenkin näkyvän teoksen sivuilla.

Kaupungin lahjakirjaksi tehdystä teoksesta ei näy olevan uutista missään, mutta se julkistettiin 19.12. ja näyttää hyvältä. Markus Henttosen ottamat valokuvat sentään näkyvät hänen sivullaan. Kannattaa liu'uttaa nettisivua sivusuunnassa, jolloin saa näkyviin kaikki 25 muotoilijakuvaa. Lisäksi kirjassa on joitain kuvia muotoilijoiden työhuoneilta. Kollegani Pekka Laakso on kirjoittanut kirjaan kolme ansiokasta artikkelia, jotka kertovat lahtelaisesta teollisesta muotoilusta, muotoilun koulutuksesta ja Lahdesta muotoilukaupunkina.


Luovaan ajatteluun kannustaa toki myös lukeminen, jota harrastinkin lähes urakoimalla vuoden lopussa. Lukemani kirjat löytyvät edelleen erilliseltä lukupäiväkirjasivulta. En ole sinne merkinnyt mitään arvioita kirjoista. Loppuvuoden suurimpia elämyksiä olivat Ulla-Lena Lundbergin Is ja Eugen Rugen Vähenevän valon aikaan.

Viime vuoden alussa aloin pohtia elämänhallintaa Pro Mustarousku -blogissani. Se kannatti, sain liikkeelle muutaman tärkeän projektin sekä henkilökohtaisessä että työelämässäni. Katsotaan, mihin luovaa-ajattelu johtaa.